Kuninkaantien historialliset peliseurueet


Historiallinen kuninkaantie on nähnyt niin kuninkaallisia seurueita lännestä kuin idästä ja vaikka seurueet valikoivat tarkoin missä pysähtyivät, oli seurueilla aina mukanaan myös erilaisia seurapelejä, jottei matkanteko ollut tylsää.

Tien käyttötarkoitus

Kuninkaantie oli 1300-luvulta lähtien matkalaisten, varsinkin kauppiaiden käytössä, näiden matkatessa Turun suurtorilta käymään kauppaa Viipuriin ja toisin päin. Nämä kaksi linnaa Turussa ja Viipurissa yhdistivät silloisen Ruotsin kuningaskunnan tämän alueen hallinnollisia tarpeita sekä viranomaisten käyttöön että postikuljetuksille. Tie oli selkeä myös siksi, että sen linjauksilla haluttiin pyrkiä turvaamaan matkalaisten reitti maantierosvoja vastaan, joita rannoilta aina silloin tällöin sisämaahan ryöstöretkeilemään saapui.

Kun kuninkaallinen tai keisarillinen seurue sitten pysähtyi pidemmäksi aikaa, saatettiin pelata onnenpyörän tyyppistä peliä, tai arpajaisia, joissa palkintona saattoi olla esimerkiksi tehtäviä seurueelle, joiden tarkoituksena oli luonnollisesti hallitsijan viihdyttäminen. Ajat ovat hieman muuttuneet niistä ajoista, sillä nykyään voivat matkalaiset jo autossa tai junassa istuessaan avata omalla mobiililaitteellaan selaimen ja ottaa kohteekseen nettikasinot-verkkosivusto.

Siinä missä erilaisia versioita Onnenpyörästä oli jo 1300-luvulla, tuli aika pian matkalaisten mukaan myös dominopelit ja nopat, joiden äärellä vietettiin useita pelihetkiä Kuninkaantiellä. Siihen aikaan piti vain toivoa, ettei sattunut häviämään pahasti, sillä se saattoi olla maallisen taivaltamisen loppu.

Toinen 1700-luvun suosikkimatkapeli oli shakki. Usein pelilautana käytettiin kahta kirjaa, joiden takakannessa oli maalattu shakkilauta, mutta itse shakkinappulat olivat luonnollisesti taidokkaasti valmistetut. Kirjat shakkilautoina olivat monikäyttöiset, sillä pitkät matkapäivät saattoivat olla matkalaisilla aika puuduttavia, joten kirjojen lukeminen toi vaihtelua matkan tekoon. Shakki ja kirjat eivät olleet kovin jännittäviä tai edes pelejä joita olisi pelattu rahalla, mutta kasinoakaan ei voinut ottaa mukaan, eikä rulettipöytäkään olisi kovin käytännöllinen vankkureissa ollut.

Pelikorteilla taasen on hieman erilainen historia Venäjällä kuin muualla Euroopassa. Venäjällä pelattiin useimmiten 36 tai 32 kortin pakalla ja pelit tulivat Venäjälle 17. vuosisadalla, mutta 1649 korttipelaaminen kiellettiin, mutta varsinkin Pietari Suuren aikana korttipelit olivat suosiossa varsinkin aateliston parissa aina 19.vuosisadalle saakka. Korteille tuli jo 1765 tuontitulli ja kaikki kortit piti tuontileimata aina vuoteen 1819 saakka, jolloin pelikorttien tuonti kiellettiin ja oma venäläinen tuotanto käynnistettiin Pietarin läheisessä Aleksandrovon paperitehtaassa. Vuosikymmenten aikana erilaisia designeja tuli kortteihin, mutta vuonna 1862 Adolf Charlemagne suunnitteli pakan, joka on yhä vieläkin tuotannossa ympäri Venäjää.

Mitä sitten korteilla 1600-1700 luvulla matkalla pelattiin, niin ei todellakaan pokeria vaan erilaisia tikkipelejä, jotka olivat hauskoja ja nopeita sekä opetella että pelata. Niitä pystyi helposti pelaamaan myös siten, että seurueen kuninkaallinen jäsen voitti pelit. Varsinkin Kuninkaan tai Rantatien alkuaikoina kannatti matkalaisen katsoa tarkkaan, kannattiko voittaa vai suosiolla hävitä matkapeleissä. Jos 1200-luvullakin jäi vankkureista matkan varrelle, niin paluun todennäköisyydet kotiin eivät kovin suuret olleet.

Suuresta Rantatiestä Kuninkaiden tie

Kuninkaantietä on kutsuttu myös Suureksi Rantatieksi, sillä sitähän se on, aivan meren rannassa kulkeva kauppareitti, jota kautta hevosvetoiset kärryt pääsivät kulkemaan, ja jonka varrella oli tarpeeksi kestikievareita ja rustholleja ylläpitämään matkavauhtia. Tien vei matkalaiset matkanvarrella myös kirkkoihin, ja siksi tiestä tuli varsin mutkikas. Onkin myös mielenkiintoista huomata, että jos lähtöpaikaksi laittaa Tukholman, käväisee Helsingissä ja päätyy Pietariin, on jokaisessa kaupungissa sekä kirkko että kasino, eli viihdettä ja sielunruokaa.

Kuninkaallisen nimensä tie varsinaisesti sai ruotsalaisilta vasta 1700-luvulla ja syyksi kerrotaan, että ruotsalaiset halusivat korostaa kaikkien Ruotsin kuninkaiden kulkeneen tietä pitkin. 480 kilometriä Kuninkaantietä on nähnyt paljon historiaa, ja tulee todistamaan vielä myös tulevia tapahtumia.

Pieni pala historiaa on aina hyvä opetella, ja tiesitkö, että Venäjän Pietari Suuri perusti uuden pääkaupunkinsa Pietarin Nevan suistoon toukokuussa 1703, kun alue oli vielä virallisesti Ruotsin alueita, mutta Venäjän miehittämä. Vasta 1721 Uudenkaupungin rauha toi Pietarin alueen virallisesti Venäjälle ja Pietarhovin Suuri palatsi valmistui 1725 aivan kaupungin ulkopuolelle.