Kuninkaantie on Suomen kolmanneksi vanhin tieyhteys

Ritareita liikkui keskiajalla Kuninkaantietä pitkin

Kuninkaantie rakennettiin 1300-luvulla yhdistämään Ruotsin itäosan suurimpia kaupunkeja, Viipuria ja Turkua. Samalla se oli osa laajempaa kokonaisuutta, joka alkoi Norjan Bergenistä ja kulki Oslon kautta Tukholmaan. Vesireittiä Tukholmasta Turkuun kutsutaan Suureksi postitieksi.

Pikareitti Turusta Viipuriin

Kuninkaantie eli Suuri Rantatie otettiin käyttöön 1200-luvulla, jolloin se oli lähinnä sotilaiden ratsupolku. 1300-luvulla osa tiestä laajennettiin hevoskärryillä kuljettavaksi ja 1500-luvun alkuun mennessä koko matkan Turusta Viipuriin pystyi taittamaan hevoskärryillä.

Kuninkaantie alkoi Turun vanhan raatihuoneen nurkalta. Se kulki Piispanristin, Piikkiön, Paimion, Rikalan, Halikon ja nykyisen Salon kautta Perniöön ja sieltä Kiskon ja Billnäsin kautta Karjaalle. Sieltä reitti jatkui Lohjan eteläisimpään osaan, joka tunnetaan nykyään Virkkalana ja edelleen Siuntion kautta Kirkkonummelle ja edelleen Espooseen. Reitin varrelle syntyi merkittäviä kartanoita, pitäjiä sekä seurakuntia, jotka rakensivat 1400-luvulta lähtien kivikirkkoja. Niitä ovat esimerkiksi Siuntion, Inkoon, Kirkkonummen, Halikon ja Perniön kirkot sekä Espoon tuomiokirkko.

Kun Raaseporin linna rakennettiin 1300-luvulla alueelliseksi hallintokeskukseksi, Kuninkaantiehen lisättiin eteläinen haara, joka sai nimekseen Alempi maantie. Se kulki Karjaalta Raaseporin ja Inkoon kautta Degerbyn kylään ja edelleen Kirkkonummelle.

Espoosta Kuninkaantie jatkui nykyisen Vantaan kautta Sipooseen, Porvooseen, Pernajaan, Pyhtäälle, Kymiin, Haminaan, Virojoelle, Säkkijärvelle ja Viipuriin. Myös tämän tieosuuden varrelle syntyi merkittäviä pitäjiä, kartanoita ja seurakuntia.

Kuninkaantie rakennettiin alkujaan sotilaskäyttöön, mutta sitä pitkin kulkivat myös kauppiaat, piispat ja munkit – yleensäkin kaikki, jotka liikkuivat maata pitkin Turun ja Viipurin välillä.

Jo rautakaudella käytiin kauppaa muun Euroopan kanssa

Jo kauan ennen Kuninkaantietä oli Suomessa käytössä kaksi muuta tietä, Hämeen härkätie ja Hämäläisten meritie eli Vanha meritie. Molempia on alettu kulkea jo rautakaudella, viikinkiaikana. 

Hämäläisten meritien reitti alkoi nykyisen Hämeenlinnan keskustan kohdalta Vanajaveden pohjoispuolelta, jossa oli silloinen kaupunki. Se kulki Janakkalan kautta nykyisen Hyvinkään paikkeille, josta reitti jatkui eteläisempää Salpausselkää pitkin Lohjalle. Lohjan Virkkalassa oli Suomen ensimmäinen risteys, josta pääreitti jatkui Karjaalle ja edelleen Pohjaan, jossa oli satama. Toinen haara kulki Siuntion kautta Pikkalaan, jossa oli toinen satama. Reitti on pääosin kadonnut, koska sitä ei koskaan levennetty ratsupolusta tieksi, mutta pätkiä siitä on edelleen tunnistettavissa esimerkiksi Lohjalla.

Hämäläisten meritien reitti valikoitui maaston mukaan: koko matka oli helppokulkuista kuivaa kangasmetsää, jossa ei ole koskaan kelirikkoa. Matkalla ei tarvinnut kulkea ryteiköissä, rämpiä savessa eikä ylittää soita. Suurin osa Suomesta oli vaikeakulkuista vielä 1800-luvulla.

Hämäläisten meritiellä oli myös talvireitti, pääasiassa järvien ja jokien jäätä pitkin. Se alkoi Vanajavedeltä ja kiersi Tervakosken kautta Lopelle ja edelleen Paha/Pyhäjärvelle eli nykyiseen Karkkilaan ja siitä Karjaanjoen ja Lohjanjärven kautta Lohjalle, Karjaalle ja Pohjaan. 

Hämäläisten meritie on ollut merkittävä kauppareitti, jota pitkin on kuljetettu kapakalaa, turkiksia ja yleislääkkeenä käytettyä haustetta Rääveliin eli nykyiseen Tallinnaan laivattavaksi. Lisäksi sitä pitkin ovat kulkeneet sotilaat, kuten Birger Jaarli (n. 1200 – 1266), sekä mahdollisesti Lundin arkkipiispa Anders Sunesen (1167 – 1228) Hämeen ristiretkellään.

Turun perustaminen teki Hämeen härkätiestä tärkeän reitin

Hämeen härkätien käyttöönottoaikaa ei tiedetä, mutta eräiden arvioiden mukaan sitä on kuljettu jo 800-luvulla. Erityisen merkittävä siitä tuli Turun kaupungin perustamisen (1229) ja Hämeen linnan rakentamisen (1200-luvun lopulla) jälkeen. Hämeenlinna ja Turku olivat Suomen tärkeimmät ja suurimmat kaupungit.

Reitti Turusta Hämeenlinnaan kulki Liedon, Tarvasjoen, Marttilan, Kosken, Someron, Tammelan Letkun ja Portaan sekä Rengon kautta Hämeenlinnaan. Talviaikaan liikenne kulki Hattulan ja Tammelan välistä talvitietä.

Myös Hämeen härkätietä käyttivät sotilaat, piispat, munkit ja kauppiaat. Turun suuntaan kuljetettiin esimerkiksi turkiksia ja haustetta, Hämeenlinnan suuntaan taas aseita, metalleja, suolaa ja koruja. Hämeenlinna on 1200-luvulla ollut Euroopan kauppareittien pohjoisin piste. Vesireittiä nykyisen Nokian kautta Kokemäenjokeen ja edelleen Poriin ei tunnettu, tai ainakaan käytetty.

Kauppareitit yhdistivät Suomen muuhun Eurooppaan jo 1200-luvulla

Vanhat reitit kertovat historiasta asioita, joita ei ehkä tulisi muuten ajatelleeksi – kuten että Bergenistä pääsi Viipuriin jo 1300-luvulla tai että hämäläiset kävivät kauppaa Tallinnan kauppiaiden kanssa. Tallinnasta hämäläisten turkiksia ja haustetta sekä Lohjanjärven rannoilla kuivattua kapakalaa laivattiin Hansaliiton kauppareittejä pitkin Saksaan, Belgiaan ja Englantiin asti. Idässä Hansaliiton kauppareitit ulottuivat Novgorodiin asti. Nykyisen Suomen alueelle tuotiin monenlaisia tuotteita, joita täällä ei valmistettu, aseista koruihin ja uskonnollisiin esineisiin.

Kettu Markkinointi

Kievarintie 23

LOHJA

Phone : +35810-327 4230

Email : myynti@kettumarkkinointi.fi