Raaseporin linnan tehtävänä oli toimia perustetun Raaseporin linnaläänin hallintokeskuksena sekä kuninkaanvallan symbolina. Turun ja Viipurin linnaläänien välissä sijaitsi vain kaksi linnalääniä, Raaseporin ja Porvoon, joista jälkimmäiseen ei rakennettu linnaa. Raasepori oli tärkeämpi siksi, että se sijaitsi lähempänä Tallinnaa, joka taas oli oman aikansa suurkaupunki. 1300-luvulla maailman korkein rakennus rakennettiin juuri Tallinnaan. Se on Olevisten kirkon torni.
Raaseporin linnalääni perustettiin aluehallinnoksi
Raaseporin linnan rakentamisen aloitti ruotsalainen mahtimies Bo Joninpoika Grip (1330-l. – 1386), jonka johdolla linnan ensimmäiset muurit rakennettiin 1360-1370-luvuilla. Linnan rakentamisessa oli kolme vaihetta. Ensimmässä vaiheessa rakennettiin kalliosaarelle hevosenkengän muotoinen puolustusmuuri, johon tuli asumis- ja puolustustarkoituksiin soveltuvia torneja.
Kun Raaseporin linna valmistui 1300-luvulla, piti liikenneyhteydet saada kuntoon. Kuninkaantieltä tehtiin kaksi tietä Raaseporiin, yksi Kirkkonummen suunnasta ja toinen Karjaalta. Yhdessä näistä tuli Eteläinen maantie.
Hoville piti saada lisää tilaa
Toisessa vaiheessa 1440-luvulta lähtien linnaa laajennettiin, jotta se soveltui uuden hallitsijansa Kaarle Knuutinpoika Bonden (1408/1409 – 1470) ylelliseen asumiseen. Linnaan lisättiin itäinen esilinna ja vuoteen 1465 mennessä linnassa oli kylliksi tilaa koko kuninkaalliselle hoville. Bonde oli Ruotsin kuninkaana kolme kertaa ja kerran myös Norjan, mutta joutui muutamaan kertaan syrjäytetyksi.
Kolmas rakennusvaihe linnassa alkoi vuonna 1467, kun Lauri Akselinpoika Tott (k. 1483) tuli linnan käskynhaltijaksi. Hän rakennutti uuden pyöreän tornin ja eteläisen asuinsiiven sekä uudet esilinnat kaakon ja etelän puolelle. Lisäksi linnaan rakennettiin kaksi ampumakäytävää, joista sisempi kiersi päälinnan ulkomuureja ja ulompi esilinnojen kehämuureja. Niiden rakennusmateriaalina oli tiili, joka oli uusinta uutta näillä leveyksillä.
Aluepolitiikka tuhosi Raaseporin linnan
Raaseporin linnan pohjoispuolelle syntyi kauppapaikka nimeltä Tuna, josta Snappertuna on saanut nimensä. Linnan väki tarvitsi monenlaisia palveluja ja tuotteita, joita piti tietenkin saada läheltä.
Vanhin tieto Tunasta läytyy Karjaan kirkossa olevasta hautakivestä, vuodelta 1414. Tunasta ei ehtinyt tulla kaupunkia ennen kuin se kuihtui olemattomiin Ruotsin kuninkaan aluepolitiikan seurauksena: Kustaa Vaasa perusti vuonna 1546 Tammisaaren kaupungin ja vuonna 1550 Helsingin kilpailemaan Räävelin eli Tallinnan kanssa. Tunan kauppiaat siirtyivät luultavasti Raaseporiin.
Aluepolitiikka vaikutti myös siihen, että linna poistettiin käytöstä ja käytännössä jatettiin rapistumaan vuonna 1553. Toinen syy oli, että alkujaan saarelle rakennettu linna ei maannousemisen seurauksena ollut enää veden vaan maan ympäröimä, mikä teki siitä vaikeammin puolustettavan. Myös laivaliikenne muuttui vaikeaksi, kun meri madaltui.
Linna sai rapistua 300 vuotta. Sitä alettiin restauroida 1890-luvulla. Siihen mennessä tiiliseinät olivat ehtineet murentua ja muurit romahtaa. Restaurointi valmistui varsinaisesti vasta vuonna 1988.
Hylkääminen teki linnasta arkeologian aarreaitan
Vuonna 2008 aloitettiin linnan ympäristössä arkeologiset kaivaukset. Arkeologian kannalta linnan hylkääminen oli onnenpotku, koska alueelle ei koskaan tullut uutta asutusta, joka olisi haitannut tutkimuksia. Alueen arkeologisia löytöjä ovat kuitenkin tärvelleet metallinilmaisinten kanssa liikkuneet aarteenmetsästäjät, joiden jäljiltä löydettiin vuonna 2017 liki 300 kuoppaa.
Nykyään Raaseporin linnan raunioiden ympärillä järjestetään keskiaikapäiviä, konsertteja, teatteriesityksiä ja juhannusjuhlia.